Press "Enter" to skip to content

Enontekiön maanselällä 2. – 7.7.2011

1.7.2011 Perjantai, Harjutie. Matkakuume alkaa jo olla korkealla. Tavarat on jo kerätty ja pariinkin otteeseen olen ehtinyt niitä sovitella rinkkaan. Tiukkaa tekee, että saan kaikki tavarat sopimaan. Rinkkaan näyttää väkisinkin kertyvän enemmän painoa, kuin olen suunnitellut. Teltta yksistään painaa jo 4.8 kiloa ja vaihtovaatteet ovat puuvillaa ja niidenkin paino lähentelee neljää kiloa. En tästä kuitenkaan isommin hätkähdä. Yritän pitää rinkan painon alle 30 kilon ja enköhän siinä onnistu.

Rinkka pakattuna

Rinkka on pakattu vaellusvarusteilla noin viikon kestävää vaellusta varten. Tällä kertaa reissu suuntautuu Enontekiön maanselälle.

Keli täällä Kainuussa on ollut koko tämän viikon helteinen. Ihan yhtä lämmintä ei ole kuitenkaan ollut Enontekiöllä. Yölämpötilojen veikataan laskevan alle +10 asteen. Viime yönä täällä taisi olla koko yön yli +20 astetta. Päivällä täällä mittari näytti +29 astetta lämmintä parhaimmillaan. Siitä huolimatta pakkaan pitkät kalsarit rinkkaan. En ole suunnitellut tulistelevani siellä ja olisi tympeää kulkea märissä vaatteissa, jos kamppeet sattuvat kastumaan.

Pakkaan taas kerran rinkan ja käyn puntarilla sen kanssa. Yhteispaino on 107.7 kiloa ja siitä minun osuus on 79 kiloa. Rinkassa on painoa siis 28.7 kiloa. Jääkaappitavara sieltä vielä puuttuu eli voi, sulatejuusto, metvursti ja pötkö maksamakkaraa. Kyllä saan rinkan painon asettumaan 30 kilon sisään. Illalla käyn vielä uimassa Melalahdessa. Vesi on lämmintä ja auton mittari näyttää matkalla +30 asteen lukemia.

Illalla tarkistan vielä tavaralistaa. Huomaan, että rakkolaastarit ja kyypakkaus puuttuvat. Ne pitää hakea huomenna aamulla apteekista. Vanhan Savotta 906:n alapussin toinen vetoketju rikkoutuu rinkkaa uudelleen pakatessa. Se oli rikkoutunut jo aiemmin ja olin saanut sen vielä korjattua. Nyt ei tilanne parane korjaamisella ja joudun sulkemaan sen pysyvästi rautalangalla. Harmin paikka. Nyt alapussin täyttäminen hankaloituuhuomattavasti ja alapussin toiminnallisuus kärsii.

2.7.2011 Lauantai, Harjutie. Aamu on hiostavan kuuma. Illalla jyrisi ukkonen ja vettäkin satoi, mutta ilmaa se ei raikastanut kuin hetkeksi. Olen pakkaillut rinkkaa uudelleen ja uudelleen ja varsinkin alaosa tuottaa päänvaivaa. Täyttäminen kun pitää tehdä vain toiselta puolelta.

Lähden ajelemaan kohti Enontekiötä kello 9.17 ja olen Enontekiöllä kello 17.17. Tankkaan Enontekiöllä ja jatkan vielä reilut 40 kilometriä Näkkälään. Parkkipaikalla ei ole muita autoja. Vaeltamaan pääsen kello 19 maissa. Sääskiä tuntuu olevan parkkipaikalla jonkin verran ja kun lähden kävelemään raskaalta tuntuvan rinkan kanssa mönkijäuraa kohti itää alkaa hiki nousta pintaan. Siitäkö sääsket innostuvat. Alkumatkan kovan nousun jälkeen alkaa helpottaa, kun pääsee paljakkaan ja kevyt tuuli jäähdyttää lämpiämään päässyttä kroppaa. Huilaan nousun päällä missä ei enää ole kuin harvakseltaan tunturikoivuja. Erkanen mönkijäuralta omille poluille ja pidän hieman pidemmän tauon pienen lompolon rannalla. Kohtalainen tuuli käy pohjoisesta ja vie mennessään nekin vähäiset sääsket, jotka vielä äsken pyörivät ympärilläni.

Jatkan vaellusta tunturipaljakassa ja päätän leiriytyä korkealla tunturissa sijaitsevan lompolon äärelle. Kello ei ole vasta kuin puoli kymmenen ja valoisaahan täällä riittää tähän aikaan vuodesta kellon ympäri. Seuraava kerran aurinko laskee näillä seuduilla 21.7. Ensimmäisen päivän ponnistelut tuntuvat kuitenkin vaativan veronsa, joten sopivan leiripaikan kohdalla en malta enää jatkaa matkaa. Löydän Alfalle kohtalaisen hyvän paikan ja pystytän teltan siihen. Keitän kahvit ja kuuntelen, kun kapustarinnat huutelevat pliyytään lähistöllä. Kihut lentelevät lompoloiden ympärillä ja lisäävät oman kirskunnan tunturin äänimaailmaan. Radiossa on kuuluvuus kohdallaan ja kuuntelen kello 23 uutiset ennen yöpuulle painautumista.

Leiri

Ensimmäisen vaelluspäivän leiri. Lähellä on kaksi lompoloa.

3.7.2011 Sunnuntai, Enontekiön maanselkä. Nukuin parisen tuntia ja heräsin viluun. Kävin ulkona kevennyksellä ja katsoin samalla lämpömittaria. +7 astetta lämmintä. Tuuli on kevyttä tunturituuleksi. Katson kelloa ja huomaan sen olevan kohta yksi. Kalastuslupani astuu voimaan klo 01.00. Pitäisikö lähteä kokeilemaan;) Nukkumaan mennessä vedän makuupussin vetoketjun kiinni ylös asti.

Nukun yön olosuhteisiin nähden hyvin. Heräilin parin tunnin välein, mutta sain aina uudestaan unen päästä kiinni. Päätän nousta lopullisesti kahvin keittoon puoli kahdeksalta. Tekaisen aamiaiseksi pari näkkäriä metvurstilla ja maksapasteijalla höystettynä sekä kupillisen vahvaa kahvia. Maistuu hyvälle.

En pidä aamulla mitään kiirettä vaelluksen jatkamisen kanssa. Haen vettä toisesta lompolosta ja keittelen toiset kahvit tälle aamulle. Nyt nautin kahvia keksien kanssa. Tutkailen samalla karttaa ja tulevaa vaellusmaastoa. Lienee syytä säilyttää saavutettu korkeusetu mahdollisimman pitkään ennen kuin laskeudun Jierstivaaran ja Olkovaaran väliseen laaksoon. Siellä pidän tauon ja keittelen kahvit. Saattaa olla, että alempana on hyttysiä enemmän kuin täällä ylhäällä. Olen nyt 520 metrin korkeudessa ja hyttysiä ei ole juuri lainkaan. Leiripaikkana tämä lompolo menettelee, mutta teltanpaikan joutuu etsimään ylempää. Vedenhakumatka tietysti pitenee samalla. Maasto on pounikkoista ja tuulella teltan pystyttämisessä joutuu olemaan tarkkana.

Makoilen teltassa ja kuuntelen radiota. Kymmenen uutisten yhteydessä säätiedotuksessa luvattiin Pohjois-Lappiin yöksi hallan mahdollisuus. Muutoin yölämpötilat ovat +3 – +10 asteen välillä. Olen hiljalleen aloittanut pakkailemisen. Mukavaa, kun ei tarvitse kiirehtiä. Ilma on puolipilvinen ja lämpötila avoimessa absidissa +11 astetta. Tuuli ei ole niin voimakas kuin eilen illalla, mutta lämpimäksi sitä ei voi sanoa.

Pakkaan loputkin tavarat rinkkaan ja lähden jatkamaan vaellusta. Kello on tarkalleen 12, kun jätän leiripaikan. Hetken käveltyäni tulen viehättävän lompolon äärelle. Vesi ”losahtaa” äänekkäästi. En saa selvää, mistä kohden lompolon vesipinta rikkoutuu. Lasken kuitenkin rinkan selästä ja kaivan virvelin esille. Mietin mistä mahdolliset kalat ovat päässeet lompoloon. Lintuja ei ollut näkösällä, joten tuskin se lintukaan oli. Ja mitäpä muuta lintu lompolosta olisi pyydystänyt kuin kaloja. En näe laskupuroa missään, eikä sitä ole kartassakaan. Ainoastaan suojuotti vie alas tunturilta. Heitän muutaman kerran lompoloon, mutta tuloksetta. Pakkaan virvelin takaisin rinkkaan ja jatkan eteenpäin. Suojaisessa notkelmassa pysähdyn keittämään päiväkahvit. Notkelmassa virtaa pieni puro ja siinä on kirkasta vettä. Notkelman maaperä on kostea ja siellä on myös paljon sääskiä ja nyt myös mäkäriä. Tuuli ei käy tähän notkelmaan ja muutenkin se vaikuttaa heikentyneen. Pilvisyys näyttää lisääntyvän ja niissä on mukana tummemman harmaan sävyjä. Jokohan se tietää sadetta? Juon kahvia ja lepäilen. Etelän suunnassa näkyy mahtava tunturimassiivi. Onkohan kyseessä Ounaksen kerot? Näky on jylhän luomoava. Olo on lokoisa tässä suojaisassa notkelmassa sääskipilvistä huolimatta. En vielä ole tarvinnut sääskimyrkkyjä.

Ounastunturit

Ounastunturin Pyhäkero näkyy hyvin taukopaikalle.

En laita myrkkyä vielä sittenkään, kun kasailen trangiaa takaisin rinkan suojiin. Hiljaksiin lähden taivaltamaan tunturipaljakkaa, joka on tässä kohtalaisen hyvä kävellä. Välillä vastaan tulee kosteampia kohtia, missä kasvaa vaivaiskoivua ja mättäikkö on kulkua hidastavan korkeaa. Kiertelemään ei kuitenkaan tarvitse lähteä. Kumisaappaissa matka käy suoraan yli kosteikoiden ja pienten rakkakivikoitten. Maasto alkaa hiljalleen laskeutua ja alan lähestyä leiripaikaksi suunnittelemiani lompoloita. Heti ensimmäisen lompolon rannalta löytyy tasaista maata teltalle. Lompolo näyttää hiljaiselta ja epäilen, että siitä ei kalaa nouse. Lasken rinkan alas ja käyn vielä kiertelemässä lähi lompoloilla, mutta niiden rannalta ei löydy parempaa paikkaa teltalle. Pystytän teltan tottuneesti ja laittelen rinkan tavaroineen tilavaan absidiin. Teltan yksi hyvistä ominaisuuksista on juuri tilava absidi, missä on kaksi ovea ja niissä sääskiverkot. Absidissa mahtuu oleskelemaan ja kokkailemaan, vaikka rinkka tavaroineen onkin samassa tilassa. Ainakin kuumalla absidissa on vilpoisampaa, kuin itse teltassa ja siinä saa rauhan ruokailla sääskiltä turvassa. Teltan isona miinuksena on sen paino, joka on 4.8 kiloa. Teltta on tarkoitettu ympärivuotiseen käyttöön ja sen vuoksi sen materiaalit ovat kestäviä ja painavampia, kuin kolmen vuoden ajan teltoissa. Esimerkiksi teltan ankkurointi voidaan tehdä sauvakoilla tai pilkkeillä, sillä teltan kaikissa ankkurointipisteissä on tukevat remmit.

Haen lompolosta vettä kattilaan ja kahvipannuun. Veden lämpiämistä odotellessa syön näkkileipää ja yhden palan jälkiuunileipää. Leivät höystän metvurstilla, maksamakkaralle ja sulatejuustolla. Päätän leipää syödessä laittaa myös ensimmäisen pussiruoan ja valitsen rinkasta Reiterin Chili Con Carnen. Aterian jälkeen nautiskelen kahvin keksien kanssa. Kellahdan telttaan ja totean sen hiljalleen lämpiävän auringon paisteessa.

Tunnin ruokalevon jälkeen päätän koota kalastusvälineet ja käydä heittelemässä lompolossa. Aavistelen sen turhaksi, mutta tuleepahan sekin tehtyä. Totean lompolot kalattomiksi tai ainakaan ne eivät nyt näy olevan syönnillään. Painun telttaan jatkamaan lepäilyä.

Teltassa on mukavaa makoilla. Mikään ei riko ympärillä vallitsevaa luonnon tasapainoa. Yksi retken tavoitteistani onkin päästä sisään tälle ympäristölle ominaiseen tasapainoon. Toimia luonnon kanssa rytmissä sitä tai sen kulkua häiritsemättä. Pyrkiä sulautumaan siihen mahdollisimman hyvin, rikkomatta sen omaa luontaista rytmiä. Seutu on minulle ennestään käymätön ja sen vuoksi reittisuunnitelmanikin on vain hahmotelma. Matkan pituus ei ole tärkeää. Tärkeämpää minulle on saavuttaa jotain tälle ympäristölle ominaista. Sitä ei voi sanoin selittää, sen vain tuntee tuleeko sinuksi tämän perän luonnon kanssa. Jos joskus tekee mieli palata näille seuduille uudelleen, niin silloin olen siinä onnistunut. Luonto on hyväksynyt minut ja en koe oloani täällä vieraaksi eikä luonto ole vihamielinen. Nyt aikaa on käytettävissä ainoastaan vajaan viikon verran ja saa nähdä riittääkö se.

Näistä syvällisemmistä mietteistä minut havahduttaa läheltä kuuluva voimakas pliyy huutelu. Kapustarinta on tullut ihan lähelle telttaa ja huutelee alueensa kuuluvan sen reviiriin. Lähden ulos ja päätän käydä läheisellä lompololla pohjoisessa päin. Kihuja lentelee lompolon yläpuolella ja joku kahlaaja varoittelee kuuluvasti lähellä. Lompolosta lähtee laskujoki ja se on pienuudestaan huolimatta yllättävän syvä. Vesi on kirkasta ja pohjaan pystyy näkemään vaivatta. Ylitän puron sen ja järven yhtymäkohdasta. Käyn vielä lompolon vierellä olevalla kohoumalla maastoa tiedustelemassa. Aurinko paistaa ja kumpareen laella on suorastaan lämmin. Kevyt tuuli vilvoittaa hieman, mutta ei riittävästi. Totean paikan kelvolliseksi vaikka leiriytymiseen. Paikalla on riittävästi tasaista maata teltan alle. Paluumatkalla keräilen kuivia katajia ja risuja siltä varalta, että teen tulen illemmalla. Sain muuten tekstiviestin lähtemään vaimolle kohouman päältä. Siellä oli sen verran kenttää. Teltta on sen verran notkelmassa, että radiota en saa kuulumaan kunnolla. Harmi.

Kapustarinnat

Kapustarinta seuraa vaeltajan puuhailuja sopivaksi katsomaltaan etäisyydeltä. Piipityksestä päätellen olen niiden reviirillä. Toinen lintu on taaempana.

Mustaviklo

Mustaviklo tähystää kiven päällä. Toista yksilöä en havainnut lähistöllä.

Keittelen iltakahvit trangialla ja ne maistuvat jälleen kerran hyvältä. En tiedä paljonko kello, sillä päivällä katkesi rannekellosta ranneke ja pakkasin kellon rinkan uumeniin. En ole sitä sieltä esille kaivanut. Tähän aikaan vuodesta aurinko ei laske näillä korkeuksilla lainkaan ja nytkin se näkyy melko korkealla. Siitä huolimatta alkaa mukavasti ramasemaan, joten päätän ruveta jo yöpuulle. Luoteesta näyttää lähestyvän pilviä. Tuokohan ne sadetta? En ole viitsinyt pitää radiota auki, koska kuuluvuus on niin ja näin. Uutiset ja sää ovat jääneet nyt kuulematta. En viitsi alkaa polttamaan roskiakaan, vaikka puut ovat valmiiksi kerättyinä. Ummistan silmäni ja siirryn unten maille.

4.7.2011 Maanantai, Enontekiön maanselkä. Herään aamulla virkeänä hyvin nukutun yön jäljiltä. Heräsin yöllä kertaalleen ja vilkaisin samalla absidissa olevaa lämpömittaria, joka näytti +7 astetta lämmintä. Makoilen vielä tovin luonnon ääniä kuunnellen ennen kuin kaivan kellon rinkan uumenista ja katson aikaa. Kello näyttää olevan seitsemän. Aurinko paistaa jo korkealta ja lähes pilvettömältä taivaalta. Teltassa huomaa jo sen lämmittävän vaikutuksen. Tuuli käy nyt kaakon suunnalta. Keittelen aamukahvit yökamppeissa ja syön kahvin kanssa kaksi näkkileipä siivua. Sitten lähden ulos jaloittelemaan ja aamusavuille. Makoilen rinteessä ja nautin auringonpaisteesta. Seuraan, kun lompoloon laskeutuu vesilintu. Lintu on kaukana ja vastavaloon en erota muuta kuin siluetin. Pienehkö se vaikuttaisi kooltaan olevan. Saa nähdä alkaako lintu sukellella? Sitä lintu ei kuitenkaan tee. Se pysyttelee lompolon toisella reunalla ja näin ollen laji jää minulta määrittämättä.

Makoilen teltassa ja auringon lämmittämän ilman myötä ilmestyvät myös paarmat. Niitä tuntuu olevan paljon tässä suojaisassa painanteessa. Yksi paarma on jäänyt loukkuun sisäteltan ja ulkoteltan väliin. Pörinä on valtava. Teltassa makoillessa huomaan lihasten kipeytyneen. Lähdin reissuun varsin vähällä totuttelulla ja nyt sen huomaa lihasten kipeytymisenä ja paikkojen jäykistymisenä. Reittiä en ole isommin suunnitellut. Muutamia paikkoja olen kartalla katsellut ja niihin kaavaillut yöpymisiä. Vaelluksen otan rauhallisesti, mennään sen mukaan kun hyvältä tuntuu. Huomaan, että pörinä absidissa yltyy yhä kovemmaksi. Pitänee lähteä vapauttamaan paarma pinteestä.

Paarmoja oli sitten useampia ja yhden niistä sain vapautettua. Toinen pörisee edelleen ulkoteltan ja sisäteltan välissä. No, olkoon siellä. Lähden saman tien ulos. Aamu on todella hieno. Muutamia valkoisia pilvihattaroita purjehtii sinisellä taivaalla. Aurinko lämmittää mukavasti ja tapan aikaa lompolon suojaisalla rinteellä. Ei ole kiirettä. Käyn läpi uistimia ja lippoja. Saaliskaan ei ole tärkeää. Mukavaahan se olisi jotain saada, kun on luvatkin maksettu. Lompolo välkehtii mukavasti tähän. Tuuli käy kaakosta ja on sopivasti sen verran kova, että keveimmät pörrääjät pysyvät aisoissa. Isommat pörrääjät, paarmat, kiertelevät minua ja laskeutuvat milloin minnekin. Lompolossa uiskentelee edelleen sama sorsa. Pysyttelee kylläkin lompolon toisella reunalla ja en pysty tunnistamaan lintua. Alan hiljalleen pakkaamaan tavaroita rinkkaan. Kasaan tuulettumassa olleen makuupussin jo omaan pussiinsa. Samoin tyhjennän makuualustan ja pakkaan sen omaan pussiinsa.

Kalastuksen valmistelua

Lämpimässä rinteessä on mukava istuskella. Aikaa voi kuluttaa vaikkapa viehepakkia tutkimalla.

Kello lähentelee jo puolta päivää. Tavarat on pakattu ja rinkka odottelee lähtövalmiina. Tarkoitus on jatkaa suoraan pohjoiseen, missä on hieman tätä lompoloa suurempi lompolo. Sieltä jatkan koilliseen niin kauan, että saavun pienen järven rannalle. Sieltä olisi tarkoitus etsiä seuraava leiripaikka.

Pysähdyn matkalla heittelemään lippaa lompolon välkehtivään veteen. Muutaman tyhjän heiton jälkeen lopetan. Lompolo vaikuttaa matalalta, sillä vieheeseen tarttuu pohjakasvillisuutta. Pidän paikalla pienen tauon, vaikka kroppa ei nyt sitä tunnu vaativankaan. Paarmoja on kimpussani kymmeniä, mutta isommin en niistä häiriinny. Makoilen ja katson tunturilintuja. Ne tulevat hyvin lähelle. Joka puolelta kuuluu kapustarintojen huutelua. Alan valmistautua jatkamaan matkaa.

Tunturipaljakka on helppo kulkea. Välillä tuuli viilentää mukavasti. Saavun alempana marastoon ja löydän poropolulle. Annan poropolkujen johdatella kohti seuraavaa pysähdystä. Ennen järven rantaan laskeutumista, pidän pienen tauon. Ihailen ympärille levittäytyvää maisemaa. Mikä hiljaisuus ja rauha täällä vallitseekaan. Ihmettelen yksinäistä mäntyä koivujen joukossa. Mahtaa puulle kertyä ikää, vaikka ei paksuudella kilpailekaan etelän honkien kanssa.

Laskeudun louhikkoista rinnettä alaspäin ja ennen järveä joudun vielä ylittämään pienehkön suon. Sitten on jalkojeni alla kovaa maata ja saavun pienen järvestä lähtevän puron rannalle. Purossa on vesi kirkasta ja se laskee pieneen lompoloon, mistä sitten jatkaa matkaansa lompolon toisella reunalla. Puron läheltä löydän kuivan ja tasaisen alueen, mihin on näköjään leiriydytty aikaisemminkin. Nuotiopaikka on valmiina ja hyvin reunustettu isoilla kivillä. Kyllä tähän kelpaa jäädä. Lasken rinkan alas ja kaivan trangian esille. Täytän kahvipannun kirkkaalla purovedellä ja asennan kaasuletkun paikoilleen. Kohta kahvivesi jo lämpiää. En vielä ala pystyttämään telttaa. Kahvia tekee mieli ja haluan syödä pari näkkileipää kahvin kanssa. Istuskelen tunturikoivun varjossa ja laittelen leivät valmiiksi odotellessa. Levitän leiville paksulti kylmäsavuporojuustoa ja metvurstia. Äkkiä kahvikin valmistuu. Kylläpä kahvi ja leivät maistuvat hyvältä. Aurinko porottaa kuumasti, kun alan pystyttämään telttaa. Saatuani teltan pystyyn ja makuualustan ja makuupussin telttaan vilkaisen kelloa ja hämmästyn. Kello on vasta kolme iltapäivällä. laitoin lämpömittarin teltannaruun varjon puolelle ja se pysähtyi lukemiin +20 astetta. Taivas on puolipilvinen, mutta enimmäkseen aurinko paistaa. Ja lämmittää.

Tunturijärvi ja puro

Tunturin puristuksissa sijaitsee viehättävä järvi. Järvestä lähtee vuolaasti virtaava, kirkasvetinen puro.

Poutapäivä

Aurinko lämmittää pilvenraosta paistaessa. Poutapilvet purjehtivat sinisellä taivaalla.

Lähden ajankuluksi heittelemään ensin isommalle järvelle puron suuhun. Noin kymmenen heiton jälkeen lopetan. Tuuli käy suoraan vastaan ja vaikeuttaa heittoa. Siirryn pienen lompolon rannalle lähelle puron suuta. Lähellä puron suuta hyppää kala. Vesi loiskahtaa äänekkäästi. En ulotu tästä heittämään paikalle, koska välissä on kaksi isohkoa kiveä pinnan yläpuolella. Siirryn varovasti puron yli toiselle puolelle ja lähemmäksi puron suuta. Heti ensimmäisellä heitolla on kala kiinni. Tunnen, että vastus on kohtalainen. Saan kalan vedettyä lähemmäksi ja näen, että se on harjus. Mietin, miten nostan sen rannalle. Törmä on noin puolimetriä korkea. Pohdiskelen, kestäisikö vapa pientä nostoa ja pysyykö kala kiinni. Hinausta ei voi yrittää törmän jyrkkyyden vuoksi. Hetken mietin jo rantaveteen hyppäämistä. Onhan jalassani Salomonin kahluu lenkkarit. Sitten tapahtuu jotain, mitä en tajua. Kalaa tekee rajun nykäisyn törmän liepeen alle. En tiedä hyppäsinkö vai putosinko rantaveteen. Kala on edelleen kiinni vieheessä, mutta pudotessa ehdin kuulla ilkeän rusahduksen. Vapa poikki! En jää miettimään vavan katkeamista, vaan nappaan kalan kourien väliin ja saman tien nakkaan sen rantatörmän päälle. Harjus on komea, noin 50 senttinen ja painoltaan ehkä noin 600 grammaa. Perkaan kalan saman tien ja löydän kalan vatsaontelosta parin kahvilusikallisen verran mätiä. Laitoin fileet suolaan ja käärin ne voipaperiin ja folioon. Suunnittelen paistavani ne illemmalla nuotion hiilloksella. Saan myös katkenneen vavankin korjattua ilmastointiteipillä ja käyn kokeilemassa sitä samaisen puron suussa. Saan toisen, hieman pienemmän harjuksen, jonka saan helposti nostettua törmälle. Fileoin kalan nahattomiksi fileiksi ja suolaan fileet kevyesti. Paistan ne myöhemmin voissa trangian pannulla. Puron suulla näyttäisi olevan enemmänkin kaloja, mutta enempää tällä erää tarvitse.

Harjus

Läheisestä lompolosta irtosi harjus. Samalla katkesi retkivirvelin vapa, jonka sain korjattua ilmastointiteipillä.

Kaakkoistaivas on pysynyt selkeänä. Koillistaivaalla on sen sijaan pysytellyt jo useamman tunnin ajan uhkaavannäköinen pilvi lähes paikoillaan sadetta enteillen. Sytytän tulen jo valmiiksi keräämieni koivunoksien alle. Paistan isomman kalan foliossa ja syön saman tien puolet toisesta fileestä kolmen näkkileivän kanssa. Hyvää on.

Sadepilviä

Taivaanrantaan alkaa muodostua uhkaavan näköisiä pilviä. Taitaa olla sadetta luvassa.

Illallinen

Voissa paistettua harjusta. Voiko herkullisempaa evästä olla.

Virittelen illalla radion kuulumaan rautalankaa hyväksi käyttäen. Saan yllättävän hyvän kuuluvuuden aikaan. Kuuntelen radiosta tulevaa musiikkia ja makoilen. Musiikin loputtua alkaa radiossa miesääni puhua norjaa. Löydän kuitenkin pienellä säädöllä suomalaisenkin kanavan mitä jään kuuntelemaan. Puoli kymmenen aikaan illalla alkaa hiljalleen sataa. Kevyt sade ripisyttää telttakangasta kuitenkin vain hetken, eikä maa ehdi kastua sen voimasta.

Sade

Sadehan sieltä tuli. Sen ropinaa on mukava kuunnella teltassa, joka pitää hyvin sadetta.

Makoilin makuupussissa ja nukahdin. Heräsin makuupussissa kuumuuteen, sillä olin vetänyt pussin vetoketjun kokonaan kiinni. Käyn purolla pesemässä hampaat. Katson myös kelloa ja totean olevan melko tarkalleen keskiyö. Haen kameran teltasta ja otan muutaman keskiyön kuvan. Aurinko on pienen yöpilven takana ja ei nyt paista tähän. Taivaalla on kuitenkin sinistä taivasta näkyvissä. Tuuli on kohtalainen ja telttaan mennessä katson lämpömittarista lämpötilan, joka on +10 astetta. Kerkiän vielä kuuntelemaan puolenyön uutiset ja sääennuste on varsin epämääräinen. Päivälämpötilojen sanotaan pysyttelevän +15-+20 asteen seutuvilla ja olemassa on paikallisten sadekuurojen mahdollisuus. Ilmeisesti jatkuvampaa sadetta ei siis ole luvassa. Valvoskelen teltassa jonkin aikaa ennen kuin alan uudelleen nukkumaan. Alkaa hiljalleen taas sadella. Nukahdan telttakankaan ropinaan.

Keskiyö

Keskiyön aurinko, joka tosin on pilven takana, valaisee avaran maiseman kuin päivällä.

5.7.2011 Tiistai, Enontekiön maanselkä. Herään jo viideltä kuuntelemaan radiota. Ylös en kuitenkaan aio nousta. Makoilen tunnin ja nousen vasta sitten syömään mysliä. Ulkoa kuuluu taivaanvuohen ääntä. Illalla kuulin käen kukkuvan. Tavallisen oloisia lintuja, joita kuulee etelässäkin. Ulkona on taivas puolipilvessä. Maa on kuiva, joten illallinen sade ei ole ollut runsas. Aurinko ei nyt paista leiriin. Käyn katsomassa, onko kalanperkeet hävinneet. Näkyy kelvanneen, kun ovat hävinneet kiviltä, jonne ne jätin. Näin eilen kalalokin lentelevän järven yllä ja epäilen, että lokki olisi löytänyt perkeet. Onhan ne voinut viedä joku muukin lintu. Korppeja en ole lähettyvillä havainnut. Ääntä olen kuullut kyllä kauempaa. Käyn kävelemässä kannaksella. Siellä on paljon vanhoja nuotiopaikkoja. Myös ruostuneita peltitölkkejä löytyy tulisijojen lähettyviltä.

Makoilen teltassa, joka on kuuma kuin pätsi. Aurinko paistaa ja taivaalla purjehtii kauniin valkoisia pilvihattaroita. Tuuli on välillä aivan tyyni ja välillä tulee tuulenpuuska, joka puhdistaa ilman sääskistä hetkeksi. Tuuli käy kaakosta ja lämpötila varjon puolella on +20 astetta. Puolilta päivin teen pottumuusin johon laitan sekaan eilisen pienemmän harjuksen fileet. Maustan annoksen vielä tillillä ja voilla. Ruokaa tulee runsaasti ja saan tehdä töitä, että saan kaiken syötyä. Voissa paistettu harri maistuu muusin kanssa todella herkulliselta.

Ilma tuntuu auringossa kuumalta. Kuuma on myös teltassa, eikä siellä nyt kannata makoilla. Käyskentelen lompolon rannalla, missä näkyy taas paljon pintomisia. Maha on täynnä ja en tunne halua käydä kokeilemassa kalan syöntiä. Isommasta harjuksesta on vielä noin neljännes jäljellä. Avaan absidin kaikki seinät ja samoin sisäteltan oven. Vain hyttysverkot jätän kiinni. Teltassa voi nyt oleskella jotenkin siedettävässä lämpötilassa. Teen pienen brandy paukun ja makoilen teltassa radiota kuunnellen. Uutisissa kerrotaan tupakanvierotuslääke Champixin lisäävän sydäninfarktiriskiä huomattavasti. Meidän työpaikalla työterveyshuolto suosittaa tupakoitsijoille tupakoinnin lopettamista juuri Champixin avulla. Mikähän tässä lopulta on terveellistä ja kuka sen määrittää?

Lämpötilan nousu teltassa ajaa minut ulos. Siellä ilma tuntuu myös kuumalta. Lämpötila näyttää kohonneen varjon puolella +23 asteeseen. Päätän lähteä perusteelliselle pesulle puroon. Heitän vaatteet pois ja kyykistyn puroon. Vesi ylettyy melkein kainaloihin saakka. Viileä vesi virkistää ja saippuaa käyttäen peseydyn kunnolla. Istun sitten puron rannan kivelle ja annan tuulen kuivattaa ihon. Taivaalla pilvet ovat saamassa uutta, hieman harmaampaa sävyä. Ne näyttävät tulleen aavistuksen raskaammiksi. Kuuntelen kello 16 uutiset. Hiihtäjä Mika Myllylä on kuollut! Poliisin mukaan kuolemaan ei liity rikosta. Tällaisten uutisten kuuleminen järkyttää aina. Mieleen tulee ne huippuhetket, joissa Myllylä on nostattanut kansallishenkeä voittamalla kansainvälisiä hiihtokilpailuja ja ne kuvapätkät, missä hän harjoittelee vetelässä suossa raskaannäköisiä vetoja tehden. Doping sotkut Lahden kisoissa muuttivat nuoren urheilijan elämän täysin ja viimeiset vuodet juorulehdet ovat herkutelleet Myllylällä hänen alkoholin käyttönsä tähden. Tuntuu, että silti liian nuorena piti Myllylän elämän päättyä. Kiitos Mika hyvistä hetkistä, mitä olet meille tarjonnut!

Illalla muutamia pieniä sadekuuroja kulkee ylitse. Lämpötila laskee heti kymmenellä asteella. Sade on kuitenkin niin vähäistä, että kuiva maa ei edes kunnolla kastu. Päätän tutustua hieman tarkemmin mukanani kulkeneeseen brandyyn. Altia Corporation on teettänyt tuotteen Ranskassa. Prosentteja näkyy olevan 36 ja raaka-aineina mainitaan olevan rypäleistä valmistettu ”EAU-DE-VIE” eli elämänvesi. Sen sanotaan antavan Coronalle sen runsaan maun. Ulkona sataa ja paistaa vuorotellen. Taidanpa maistella toisenkin kupillisen tätä ”elämänvettä” ja samalla kevennän rinkkaa…

Nautiskelen kunnolla yksinolosta ja vallitsevasta rauhasta. Antaa sateen ropista teltan kattoon. Ei haittaa minua. Lähden illemmalla kävelylle läheisen tunturin rinteille. Yritän saada yhteyden kotijoukkoihin. Sade on loppunut eikä maa ole ehtinyt kunnolla kastua. Saan kävellä kilometrin verran ennen kuin kenttä löytyy. Yllätyn, kun puhelin nappaa myös 3g kentän. Soneralla taitaa olla lähetinmasto jossain lähettyvillä. Saan yhteyden vaimoon ja kuulin, että nuorinta poikaa oli haastateltu paikallislehteen. Puhun myös pojan kanssa, joka kertoo haastattelusta. Kenttä hävisi välillä ja jouduin ottamaan yhteyden uudelleen. Ilma on harvinaisen tyyni. Löydän takaisin tullessa vanhan kotakentän tunturin alarinteeltä. Kodan ruodepuut ovat siististi laitetut kahden tunturikoivun väliin. Näkee, ettei niitä ole käytetty pitkiin aikoihin, mutta silti ne ovat vielä käyttökelpoiset.

Laavun ruodepuut

Laavun ruodepuut säilyvät käyttövalmiina tunturikoivun sylissä.

Laitan leirillä heti kahviveden kiehumaan. Odotellessa syön kaksi näkkileipää ja laitan harjusta niiden päälle. Kalaa jäi vielä vähän huomiselle. Kahvin kanssa syön loput keksin muruset. Kello lähentelee jo puoli kymmentä. Makoilen teltassa ja kuuntelen radiota unta odotellessa.

6.7.2011 Keskiviikko, Enontekiön maanselkä Herään aamulla kylmään tuuleen. Yön aikana on kääntynyt tuulemaan koillisesta. Lämpötilakin on vain +9 astetta ja taivas on pilvessä. Ilma tuntuu kylmältä ja joudun pukemaan paidan lisäksi fleece puseron. Otan samalla makuupussin ulos tuulettumaan.

Kolea tuuli

Tuuli kääntyi ja nyt puhaltaa koillisesta. Lämpötila tippui hetkessä kymmenen astetta alaspäin. Piti laittaa fleece-takki päälle.

Kylmä koillistuuli näyttää häivyttäneen ainakin pahimmat mäkärä- ja hyttysparvet. Keräilen hiljalleen risuja nuotiopaikalle. Mitään muuta järkevää tekemistä ei tunnu olevan. Kuuntelen radiota teltassa ja yhä useammin huomaan katselevani läheisen tunturin suuntaan, jonka olen suunnitellut ylittäväni ensi yönä, mikäli ei ala satamaan kaatamalla. Kaksi yötä samalla leiripaikalla näyttää tällä erää riittävän. Taidan alkaa siivoamaan telttaa ja laittamaan tavaroita järjestykseen. Ei ole nälkäkään. Aamukahvin kanssa söin kolme näkkileipää ja loput isomman harjuksen fileestä. Nyt on kalat syöty. Mukaani varaamista valmiseineksistä olen käyttänyt vasta yhden. Laitan vaihteeksi teeveden kiehumaan. Lämmin Earl Grey Tea pitkään haudutettuna maistuu koleassa ilmassa hyvältä.

Aamupäivän aikana ilma alkaa lämmetä. Vaikka säätyyppi on samankaltainen kuin eilen, niin tänään ei ole yhtä lämmin. Puolen päivän aikaan lämpömittari näyttää +17 astetta. Käyn huuhtomassa kädet ja kasvot ja siirryn telttaan lepäilemään. Teltta pitää tuulta ja kun aurinko paistaa niin teltan sisällä alkaa tuntua lämpimältä. Hetken makoiltuani lähden kiertelemään lähistölle. Katselen nyt järven puolella, kun kalat pintovat taas hienosti. Tämä puoli on nyt tyynen puolella tuulen puhaltaessa koillisesta. Tyynessä veden pinnassa on havaittavissa paljon hyönteisten jättämiä vesivanoja. Jotkut hyönteisistä ovat suuria ja näyttävät liikkuvan veden pinnalla kuin siipiratas alus. Ne liikkuvat mutkitellen veden pinnalla ja niistä syntyvät melkoiset aallot tyyneen veteen.

Reissuni on loppumaisillaan ja en enää kalasta. Kiertelen kannaksella jossa on tunturikoivu ryhmiä 3 – 10 metrin välein. Pintaa peittää varvikko, jossa kiemurtelee uskomattoman paljon puiden juuria. Heti varvikon alla alkaa kivikko. Vaivaiskoivua kasvaa runsaasti ja onnistun löytämään yhden katajankin kasvamassa koivujen seasta. Lompolon rantaa kiertää matala pajukko. Pajukko on sen verran sakeaa, ettei innosta lähteä tarkemmin rantaa tutkimaan. Paljon on ruohokanukkaa ja muutamia lakan kukkiakin löydän. Iltapäivän aikana ilma ei enää ulkona lämpiä ja tänään jäädään alle +20 asteen. Silti kun tuuli käy hiljaisempana, tuntuu auringossa mukavan lämpimältä. Makoilen teltassa ja kuuntelen Lapin radiota. Kun teltassa ilma käy tukalaksi, niin siirryn ulkosalle, missä seurailen leirin ympäristössä esiintyviä lintuja. Nyt paikalla on ainakin keltavästäräkki ja järripeippo. Aikaisemmin olen havainnut jo sinirintoja, useampia. Korppi kiertää leirin pari kertaa ja korahtaa joka kierrokselle. Tunturissa oli hämmästyttävän paljon kapustarintoja. Sopuleita en ole päässyt näkemään. Niiden kaivamia käytäviä oli sen sijaan näkyvissä runsaasti. Sopulien kulku-urilla oli paikoin isoja ulostekasoja. Ne koostuivat noin sentin mittaisista, ruskeista papanoista. Leirin yli lentää joku kurppa ja laskeutuu läheiselle suolle. Lajia en pysty tunnistamaan, mutta lehtokurppa se ei ainakaan ollut. Mahdollisesti se on jänkäkurppa tai taivaanvuohi. Taivaanvuohi on lennellyt tässä leirin yllä ja sen olen tunnistanut omituisesta äänestä.

Alkaa tuntua, että tässä päivässä olisi enää vain lähdön odottelun makua. Aurinko meni pilveen ja ilma jäähtyi sen myötä. Päätän syödä toisen valmiseineksen. Valikoin pussista ensimmäiseksi päiväyksensä menettävän aterian, joka sattuu olemaan Maggin valmistama juusto kinkku pasta. Ruoka menettelee, vaikka toteankin, että lihaa ateriassa olisi saanut olla enemmän. Pilkoin sekaan loput metvurstit, joihin oli jo alkanut tulla ikävännäköinen väritys. Syönnin päälle keitin vielä kahvit, muuten toiset kahvit tälle päivälle vasta. Syönnin päälle istuskelen vielä ulkosalla ja nautin sopivan lämpimästä ilmasta. Ympärillä vallitsee todellinen rauha. Menen sitten telttaan jatkamaan luppoilua.

Kuuntelen teltassa radiota ja havahdun ulkoa kuuluvaan kolinaan ja moottorin pärinään. Sekaan mahtuu myös miesten ääniä. Ulos päästyäni huomaan läheisen tunturin rinteellä ajavan mönkijän, joka vetää perässään metallista kärryä. Kolina ja pauke ovat kuuluvia. Ihmettelen, mihin retkikunta mahtaa olla menossa. Lähin mönkijäura on kartan mukaan reilun parin kolmen kilometrin päässä ja maasto, missä nyt koliseva retkikunta liikkuu, on hyvin epäedullista mönkijää ajatellen. Niin vain retkikunta hiljalleen häviää horisonttiin ja äänet lakkaavat kuulumasta.

Alan hiljalleen pakkaamaan ja poltan myös roskat, kun Enontekiöllä ei vielä ole voimassa metsäpalovaroitus. Puoli kahdeksan maissa illalla nostan rinkan selkään ja jätän hyvän leiripaikan taakseni ja hyppään poropolulle. Polku vetää tunturille ja kulku käy kepeästi. Rinkka ei tunnu paljoa hartioita rasittavan. Tunturin rinteen alkupäässä poropolku kulkee vaihtelevassa maastossa, missä on paljon suuria kivenlohkareita ja harjanteita. Eroan polulta ja lähden kulkemaan kohti tunturin lakea. Poropolku jatkaa etelään päin pitkin tunturin alarinteen harjanteita. En vie reittiäni tunturin huipulle. Kierrän huipun ja laskeudun alas tunturien väliseen laaksoon, mistä nousen toiselle, matalammalle vaaralle. Siellä etsiydyn mönkijäuralle mitä pitkin vaellan loppumatkan Näkkälään.

Näkkäläjärvi

Mönkijäura johtaa suoraan Näkkäläjärven rantaan, missä on pieni kylä. Kylässä ei ole kauppaa, ainoastaan muutama talo.

Mönkijäuralla bongaan norjalaisia tyhjiä oluttölkkejä (säännöllisin välein), putkenpätkiä, nykyaikaisia nutukoita (crokseja), roskapusseja, hinausköyttä… Perillä olen hieman jälkeen kymmenen eli varsin reippaasti kävi tämä vaellus. Matkalla sain hetkeksi seuraa kiiruna- ja riekko poikueista. Emot viipottivat edellä harhauttaen minut kauemmas jo lentokykyisten poikasten lähettyviltä. Varsinkin kiirunan viipotus oli hauskaa katseltavaa. ”Iso pallo” lyllersi noin viiden metrin päässä edellä ja minä perässä. Viimeiseltä vaaralta ennen Näkkälää avautui komea maisema Näkkäläjärvelle. Oli pakko pitää kiirettä, sillä raskaannäköiset tummat pilvet lähestyivät etelätaivaalta. Ensimmäiset pisarat tipahtelivat juuri autolle päästyäni. Parkkipaikalla oli nyt enemmän autoja, puolisenkymmentä. Tullessahan niitä ei ollut yhtään. Nopeasti vaihdan vaatteet ja istun autoon. Vedän mukanani ainakin kymmenen tusinaa Näkkälän verenhimoisia hyttysiä matkatuliaisiksi kotijoukoille. Edessä on yhdeksän tunnin tiivis yöajomatka kohti kotiseutuja. Kotiin päästyä aikarauta ei näyttänyt vielä aamu seitsemää. Reissu on saatu tehtyä loppuun ja kunnialla.