Press "Enter" to skip to content

Historiallisia louhoksia Paltamossa

Suomessa on ollut toiminnassa ainakin tuhat kaivosta tähän päivään mennessä. Varhaisimmat kaivokset ovat olleet kalkkikaivoksia ja ne ovat olleet hyvin erikokoisia. Paikalliset ihmiset ovat louhineet kalkkikiveä aluksi käsin ja polttolouhimalla. Ruudin käyttö alkoi lisääntymään vasta 1800-luvulla. Aikoinaan metallien hinnat olivat arvotettu eri tavoin kuin nykyään ja senpä vuoksi esimerkiksi kupari, rauta ja kulta ovat olleet arvokkaampia kuin nykyään. Kuparia on louhittu jalostettavaksi ja käytettäväksi muihin Euroopan maihin muun muassa kirkkojen, linnojen ja palatsien kattomateriaaleiksi. Ruotsissa kuparia tarvittiin myös maksuvälineen, kupariplootun valmistukseen.

Melalahden Kukkulan kalkkilouhos

Melalahden Kukkulan kalkkilouhoksella on louhittu vielä 1920-luvulla. Nyt paikka on jo metsittynyt.

Suomen vanhimpana kuparivaltaisena kaivoksena mainitaan 1525-1557 luvuilla toiminutta Remojärven vaskikaivosta Juvalla. Kirjallisissa lähteissä (Kauko Puustinen 2003) on maininta, että kaivoksesta olisi louhittu kuparikiisua. Kaivoksella arvellaan vierailleen jopa Ruotsin kuninkaan. Joissakin lähteissä vanhimpana kuparikaivoksena pidetään Orijärven kaivosta, joka toimi 1757-1957. Ruotsissa on toiminut Falunissa kuparitehdas, joka on toiminut 1288-luvulta lähtien. Paltamosta ei löydy mainintaa kuparikaivoksen osalta, mutta Kauko Puustisen lähteestä löytyy maininta Paltamon Melalahden Kukkulassa toimineesta merkittävästä karbonaattikivikaivoksesta. Kaivos olisi ollut toiminnassa 1600 luvulta vuoteen 1924 asti. Karbonaattikivikaivoksilta on louhittu kalkkia ja Melalahden Kukkulan kaivokselta sitä on tiettävästi louhittu myös Kajaanin linnan rakentamisen tarpeisiin.

Melalahden Kukkulan kalkkilouhos

Louhintajälkiä kalliossa Melalahden Kukkulan kalliolouhoksella. Paikalta on louhittu kalkkikiveä 1600-luvulta lähtien.

Paltamon Vaarankylässä Hahtolanmäen länsirinteessä sijaitsee kuitenkin vanha louhos, josta on aikoinaan louhittu kuparia. Louhos on mainittu ensimmäisen kerran ainakin vuonna 1780 ja sieltä on aikoinaan louhittu malmia noin 180 tonnia. Vuoden 1923 Geoteknillisessä tiedonannossa numero 37 geologi Pentti Eskola mainitsee Hahtolan kaivokset ja sieltä louhitut malmit rikki- ja magneettikiisun. Kuparikiisusta Eskola mainitsee, että sitä olisi Melalahden Kolmikannassa lahden pohjalla. Nykyisin Hahtolan louhoksen alue kuuluu muinaislain mukaan suojeltaviin kohteisiin. Kansan keskuudessa on puhuttu hopeakaivoksesta ja louhokselta lähtevä purokin on nimetty Hopeapuroksi. Hopeaa ei paikalta ole kuitenkaan löydetty. Kuparikiisu on messingin keltainen, hieman vihertävään vivahtava mineraali ja se on maankuoren yleisin kuparimalmi mineraali. Kuparikiisu hapettuu nopeasti ja saa jo tunneissa lohkaisun jälkeen sateenkaarenvärisen hapettumakerroksen.

Hahtolan kuparikaivos

Hahtolan kuparikaivoksen louhos etelästä kuvattuna. Osa louhoksesta on veden peitossa. Maastossa on kuitenkin paljon irtolohkareita, joissa kuparikiisu on hyvin erotettavissa. Paikalla on louhittu malmia ainakin 1780-luvulla.

Kiertelin näillä historiallisilla paikoilla toukokuun keväisenä päivänä. Lunta oli maastossa vielä kosolti ja haittasi havainnointia. Louhokset löytyivät kuitenkin helposti. Havaittavissa oli jo metsän alle jäämässä olevia kaivannaisia ja lähistöltä löytyi myös lohkottuja lohkarekasoja. Hahtolan louhoksella varsinkin irtolohkareiden määrä oli huomattava.

Kuparikiisu

Lohkare kupari- tai rikkikiisua Paltamon Vaarankylän Hahtolan kuparikaivoksen lähellä. Lohkare on melko hauras. Jos sen päälle astuu, niin se murenee kuvan osoittamalla tavalla.

Mikä sitten on näiden vanhojen louhosten arvo tänä päivänä? Malmin hyödyntämismielessä tuskin mitään, sillä Paltamon ja Kainuunkin alue on tutkittu hyvin tarkasti niin kotimaisin kuin ulkomaisin voimin. Jos jotain mielenkiintoista niissä olisi, ne olisi otettu jo uudelleen käyttöön. Ehkä niiden arvo on enemmänkin kulttuuripuolella, sillä ne kertovat omalta osaltaan menneestä ajasta ja sen aikaisesta teollisuudesta. Ainakin Hahtolan kuparikaivoksen osalta näkisin sen tarkemman historiallisen tutkimisen aiheelliseksi. Kuka ja mihin tarkoitukseen kuparia kaivoi? Oliko kuparille jotakin paikallista käyttöä? Osasiko tuon ajan sepät käsitellä kuparia ja valmistaa siitä kupariesineitä kuten esimerkiksi kuparipannuja? Näihin olisi mukava saada selvyyttä ja samalla lisätä paikallishistorian tuntemusta. Paikan voisi myös kunnostaa kävijöitä ajatellen helpommin saavutettavaksi.