Press "Enter" to skip to content

Keisarintie on muisto vuosisatojen takaa

Kajaanista Ouluun ajellaan tänä päivänä mukavasti kestopäällystetyllä tiellä. Matkaa kertyy Oulujärven pohjoispuolen tietä käyttäen noin 185 kilometriä. Linnuntietä etäisyys on 139 kilometriä. Kajaanista on aikoinaan kuljettu Ouluun myös hieman toisenlaista reittiä pitkin. Oulun linna on valmistunut vuonna 1590. Kun Kajaanin linnaa alettiin rakentamaan vuonna 1604, täytyi linnojen välille rakentaa huoltoyhteyttä varten tie. Käskyn tien rakentamisesta antoi Oulun linnan käskynhaltija Iisak Behm ja tie valmistui vuonna 1610. Tie kulki Oulusta Oulujoen eteläpuolta Utajärvelle ja sieltä se jatkoi Ahmasjärven länsipuolelta ja Rokuanjärven eteläpuolelta Säräisniemelle. Säräisniemeltä jatkettiin Kajaaniin joko vesiteitse Manamansalon kautta Ärjänselän yli tai sitten talvella talvitietä Vuolijoen kautta Kajaaniin. Pitkään tie pysyi vain ratsupolkuna, sillä talonpojat käyttivät edelleen Oulujokiväylän vesireittiä. Suurten tavaramäärien kuljettaminen oli sillä reitillä helpompaa.

Keisarintie

Vaalan Neittävän kylän halki kulkee historiallinen tienpätkä, jolle on annettu nimeksi Keisarintie. Tämä nykyaikana vaatimaton tienpätkä on aikoinaan ollut kovassa käytössä Oulun ja Kajaanin välillä.

Maaherra Wrangell määräsikin vuonna 1681 tien kunnostettavaksi vaunuilla ajettavaan kuntoon. Maantietä käyttivät sotilaat ja virkamiehet sekä posti, joka kuljetti postia Viipurista Ouluun. Aluksi tien kunnossapidosta vastasivat Oulun, Paltamon ja Sotkamon talonpojat. Myöhemmin Oulun ja Kajaanin pitäjät. Pitäjät huolehtivat omista osuuksistaan tien kunnossapidossa. Pitäjien rajaksi muodostui 1600-luvun puolivälissä Isokivi. Kivi sijaitsee nykyisin Rokuan kansallispuiston länsipäässä. Venäläiset kunnostivat tietä 1741-1743 hattujen sodan miehitysaikana. 1780-luvulta lähtien tien kunnossapidosta huolehtivat yksinomaan Säräisniemen kappeliseurakunnan kylät.  1700-luvun puolivälissä tehtiin kesätie yhteys Säräisniemeltä Kajaaniin. Tien merkitys kuitenkin väheni 1780-luvulla, kun Kuopion ja Oulun välinen tie valmistui.

Rajakivi

Massiivinen lohkare Keisarintien vieressä on aikoinaan ollut rajapyykkinä Kainuun ja Oulun seudun rajalla. Kiveä kutsutaan Isokiveksi. Keisarintien itäpuolisen osuuden ovat kainuulaiset Paltamon ja Sotkamon talonpojat pitäneet kunnossa ja länsipuolesta ovat vastanneet oululaiset talonpojat.

Tien kuuluisin käyttäjä lienee ollut Kustaa II Adolf, joka seurueineen käytti tietä talvella 1622 palatessaan Liivinmaan sotaretkeltä. Tietä kutsuttiin aluksi Kuninkaantieksi, mutta nimi muuttui 1800-luvulla Keisarintieksi, kun keisari Aleksanteri I:n oli tarkoitus käyttää tietä matkalla Kajaanista Ouluun. Keisarintie nimeä käytettiin Kainuussa 46 kilometrin matkasta Säräisniemen Olkkolanniemestä Utajärven Mustikkakankaalle. Keisarin matkasuunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja keisari ei käyttänyt tietä koskaan. Nimi jäi kuitenkin elämään kansalaisten keskuuteen.

Keisarintie

Keisarintie kulkee pitkin Rokuan kansallispuiston rajaa Vaalan Länsiosassa. Tie on autolla ajettava, joskin se on varsin vaatimaton.

Keisarintien varrella on toiminut myös kestikievareita niistä 1649 asetetun kestikievarijärjestyksen mukaan. Sen mukaan kievari tuli olla joka kuudennen peninkulman jälkeen. Niistä kolme säilyivät lähes koko kestikievarilaitoksen ajan. Pisimpään säilyneitä olivat Rokuan, Manamansalon ja Säräisniemen kestikievarit. Säräisniemen kestikievari Juusola perustettiin 1634 ja se oli yksi Kainuun ensimmäisistä perustetuista kestikievareista. Rokuan talo toimi kestikievarina 1680-luvulta 1860-luvulle saakka.

Vuonna 2017 Maaseudun Tulevaisuus ja Suomen tieyhdistys järjestävät vuosisadan tie-kilpailun. Tarkoituksena on muistuttaa tien merkityksestä kulttuurin ja elinkeinoelämän historiassa. Keisarintie ei ole mukana äänestyksessä, mutta sen merkitys suomalaisessa ja varsinkin kainuulaisessa historiassa on merkittävä.

Lisää aiheesta mm. Metsähallitus, Museovirasto, Tieinventointi Oulu ja Muhos