Syksy on jo pitkällä ja luonto on hyvää vauhtia valmistautumassa talven tuloon. Ensilumi on jo satanut ja pakkasta on ollut kolmen päivän ajan läpi vuorokauden. Lähdin aamusta taas liikkeelle ja tarkoitus on tänään kävellä Miesjoen varsia sen koskia kuvaillen. Taivas on lähes pilvessä ja pakkasta on -7 astetta.

Ajelen ensin Mieslahteen ja sieltä Oulujärven rantaan paikkaan, missä Miesjoki laskee vetensä Oulujärveen. Miesjoen suisto on täällä leveä ja vesi virtaa rauhallisesti. Rannoilla virtaus on heikompaa ja vesi on osittain jo jäätynyt. Aivan joen ja järven yhtymäkohdassa tällä puolella jokea näyttää olevan asuinrakennuksia. Ainakin yksi laituri osuu silmiin. Itään päin maisemaa hallitsee myöskin maatila, jonka pellot ulottuvat aivan joen rantaan saakka. Pellolla on näkyvissä lato, joka tuntuu sopivan tähän maisemaan erityisen hyvin. Kultturimaisemaa aivan selvästi.

Miesjoki laskee Oulujärveen Paltamon Mieslahdessa.
Miesjoki laskee Oulujärveen Paltamon Mieslahdessa.

Reinikankoski

Lähden jatkamaan autolla itäänpäin eli kohti joen yläjuoksua. Pysähdyn muutaman kilometrin päässä ja otan kamerarepun selkään. Nyt joudutaan jo kävelemään joen rantaan pääsemiseksi. Matkaa ei kuitenkaan tule paljoakaan, mutta hiki siinä tulee pintaan. Nämä Kainuun jokien varret ovat kasvillisuudeltaan tiheitä ja joki kulkee uomassa, johon joutuu laskeutumaan tässä tiheikössä. Reinikankosken kohina kuuluu jo selvästi, mutta kulku-uraani nähden poikittain on kulkenut myös metsäkone, joka on uponnut syvälle mutaiseen maastoon. Minäkin meinaan upota ylittäessäni metsäkoneen jättämää uraa. Maa on ohuen lumipeitteen värittämä, mutta sieltä täältä lumen puhkaisee vaaleankeltaisia heinätuppoja. Joen rehevä ranta on joskus ollut ehkä enemmänkin veden vallassa ja on näin ollen otollista kasvualustaa myös heinille. Vaistoan, että paikalla on varmaan hirviä ja niiden jälkiä alkaakin kohta näkyä useampiakin. Ovat kyllä jo muutaman päivän vanhoja.

Joki tulee tiheikössä vastaan yllättäen, vaikka sen kosken kohinan olen kuullut jo pitkään. Joki ei ole täällä enää leveä, ehkä noin kymmenen metriä leveä. Reinikankoski valuu loivasti kohti Oulujärveä ja muutamassa kohden vesi kuohuu kivien kohdalla ihan mukavasti. Yritän tähyillä näkyisikö koskikaroja paikalla. Mitään ei kuitenkaan näy. Koski on pitkähkö ja kävelen sen rantoja kalamiesten tekemiä kulku-uria myöten. Kalamiehet ovat kulkeneet aivan joen partaalla ja nähtävissä on myös heittopaikat.

Miesjoen Reinikankoski syksyllä ensilumen aikaan Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Miesjoen Reinikankoski syksyllä ensilumen aikaan Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Miesjoen Reinikankoski syksyllä ensilumen aikaan Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Miesjoen Reinikankoski syksyllä ensilumen aikaan Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Miesjoen Reinikankoski syksyllä ensilumen aikaan Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Miesjoen Reinikankoski syksyllä ensilumen aikaan Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.

Turunkorva

Jatkan matkaa edelleen kohti itää muutaman kilometrin päähän, minne pääsen autolla melko lähelle tavoitettani. Turunkorva on käynyt mielessäni useasti ja onhan se kartalla melkoinen kiemura Miesjoessa. Kartan mukaan mutkassa pitäisi olla myöskin koski, jota suunnistan katsomaan. Kosken kohina alkaa kuulua melko pian lähdettyäni autolta kävelemään jokea kohti. Tiheikön läpi sukeltaessani törmään taas jokeen. Olen aikaisemminkin ”säikähtänyt” tämän joen varsilla liikkuessani, kun tiheikön läpi törmää jokeen aavistamatta. Miesjoki on mutkainen ja siinä on paljon hiljaisia jaksoja, jolloin sitä ei huomaa kuin vieressä. Nyt kuitenkin kosken kohina paljasti joen läheisyyden. Koski on lyhyt ja vesi kuohuu ainoastaan parissa kohtaa ennen suvantoa. Vesi pyörteilee kyllä pidemmällä matkalla, että kyllä siinä virtausta on. Paikka ei täysin vastannut odotuksiani. Odotin ranta törmien olevan jyrkempiä ja jylhempiä ja koskenkin kuvittelin olevan”kuohuvampi”. Tämä koski häviää kyllä näyttävyydessään Reinikankoskelle. Tiheän rantakasvillisuuden vuoksi hyviin kuvakulmiin on hankalaa päästä. Kalamiesten raivaamat kulku-urat ja heittopaikat pelastavat osittain tästä pinteestä.

Ihailen heti kosken kuohujen alapuolella olevia jäälautasia, joita on muodostunut akanvirtaan heti kuohujen jälkeen. Osa jääkimpaleista on tarttunut oksiin ja laajentuneet siinä virran pyörteissä. Paikka on ilmeisen otollinen tällaisille taideteoksille, sillä aikaisemmilla koskilla niitä en havainnut.

Turunkorvan rantatiheikköä. Kalastajien polut mutkittelevat tiheän kasviston keskellä vieressä kohisevan Turunkorvan kosken äärellä, 29.10.2019.
Miesjoen Turunkorvan koski Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Pakkanen ja virta ovat tehtailleet pyöreitä jäälautasia Miesjoen Turunkorvan koskessa Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Pakkanen ja virta ovat tehtailleet pyöreitä jäälautasia Miesjoen Turunkorvan koskessa Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Pakkasherran sorvista on pyörähtänyt tällainen näyttävä jäätaideteos ja voimanlähteenä sorvissa on ollut Turunkorvan kosken virta. Miesjoen Turunkorvan koski Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Miesjoen Turunkorvan koski Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Miesjoen Turunkorvan koski Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Miesjoen Turunkorvan koski Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.
Miesjoen Turunkorvan koskea Paltamon Mieslahdessa 29.10.2019.

Viitostien pysähdyspaikka

Matka jatkuu ja nyt aikomukseni on siirtyä Viitostien yli Puikkokosken erämaan tuntumaan. Matkalla kuitenkin kiinnitän huomiota koskeen heti Viitostien varressa. Paikalla on ollut levähdyspaikka ja Miesjoki laskee siinä kohden Viitostien ali. Pysähdyn tutkimaan nyt paikkaa tarkemmin. Paikalla jylisevä köngäs on näyttävämpi, kuin mitä tielle näkyy. Joki tekee tässäkin kohden voimakkaan hevosenkenkä-mutkan ja ennen viitostietä se kääntyy takaisin tulosuuntaansa kääntyäkseen heti uudelleen kohti Viitostietä ja joen vedet murtautuvat voimalla läpi kallioisen maaston ja syöksyvät kuohuen laajaan betoniseen siltarummun aukkoon ja Viitostien ali. Köngäs on epäilemättä Miesjoen näyttävin koski. Arvioisin, että ahtaassa kallioisessa uomassa joki putoaa pari kolme metriä parinkymmenen metrin matkalla. Virta on voimakas, koska joki on tässä kapeimmillaan nelisen metriä leveä. Tässäkin kohtaa roikun vaarallisesti virran yläpuolella koivun oksista kiinnipitäen yrittäessäni päästä hyviin kuvakulmiin. Paikka on pysähtymisen arvoinen ja helpon saavutettavuuden vuoksi myös varsin helppo kuvattava.

Karttaan nimeämätön koski Paltamon Miesjoessa kohisee näin voimakkaasti puristuessaan kapeaan kalliouomaan 29.10.2019.
Karttaan nimeämätön koski Paltamon Miesjoessa kohisee näin voimakkaasti puristuessaan kapeaan kalliouomaan 29.10.2019.
Karttaan nimeämättömän Miesjoen könkään vedet syöksyvät vihaisena betoniseen silta-aukkoon ja Viitostien ali Paltamon Kontiomäessä 29.10.2019.

Puikkokoski

Viitostien ylitettyäni jatkan metsäautotietä kohti Puikkokoskea. Tästä alkaa myös kulkijan erämainen taival Miesjoen, metsäisen ja mutkaisen joen alkulähteille. Niin kauas en kuitenkaan aio jatkaa, vaan noin neljän kilometrin päähän, missä yksi metsätien haara ylittää Miesjoen. Sillan kohdalla on koski nimeltään Puikkokoski. Puikkosken partaalla on entinen metsäyhtiön kämppä, joka nykyisin on elämyspalveluita tarjoavan yrityksen hallinnassa. Nytkin pihaa lähestyttäessä liikennemerkki ilmoittaa, että pysäköinti on kielletty, mutta läpiajo on sallittu. Ajan sillan yli ja parkkeeraan sinne tien viereen. Kävelen kosken rannalla ja otan muutaman kuvan koskesta, jonka kuohut eivät nyt näytä olevan erityisen näyttävät. Koskikaroja ei koskella näy. En viitsi nousta joen vartta ylävirtaan päin, koska yrityksellä on saunarakennus siellä joen äärellä.

Miesjoen Puikkokoski syksyllä ensilumien aikaan 29.10.2019.
Miesjoen Puikkokoski syksyllä ensilumien aikaan 29.10.2019.

Olen saanut kuvattua tärkeimmät Miesjoen kosket aamupäivän aikana ja olen tuloksiin tyytyväinen. Miesjoessa olisi vielä kuvattavaa ja muutama nimeämätön koskipaikkakin löytyy, mutta ne pitänee käydä kuvaamassa joskus toisella kertaa.