Pitkään jatkunut suojasääjakso päättyi eilen. Yön aikana oli sadellut lunta kymmenisen senttimetriä ja aamulla lämpömittarissa on jo -4 astetta pakkasta. Tänään on vapaapäivä ja olin jo eilen päättänyt käyttää vapaapäivän Raappananmäellä käyntiin. Tarkoitus on käydä kuvaamassa tätä vähemmän kuvattua vaaraa sekä sen suojissa lymyilevää pientä metsälampea. Ennen lähtöä on kuitenkin kolattava piha ja siinä vierähtää vajaa tunti. Lunta on tullut kohtalaisen paljon yhdellä kertaa, mikä ei ole ihme säätyypin muuttuessa. Lunta on kertynyt myös puiden oksille, mitä pidän hyvänä asiana kuvausten kannalta. Lumitöiden ja vaatteiden vaihdon jälkeen olen jo valmis lähtöön. Hämärä on kaikkoamassa ja taivas on pilvessä. Yllätyn, kun pakkanen on kiristynyt aamun aikana jo -9 asteeseen.

Matkalla yllätyn toisen kerran, kun lähestyn vaara-aluetta. Näkyvyys heikkenee ja Raappananmäen lähelle päästyäni joudun toteamaan, että vaaran huippu on kokonaan paksun sumun peitossa. Tarkoitus oli kuvata vaara, mutta nyt sitä ei näy. Nousen tietä lähelle vaaran huippua, joka on miltei 290 metrin korkeudessa. Näkyvyyttä on noin 200 metriä ja tuuli huipulla on miltei olematonta.

Lakikuusikkoa hakkuuaukean vieressä, 27.11.2019.
Jäniksen jäljet johtavat metsästä hakkuuaukealle, 27.11.2019.

Lähden kävelemään huipulle johtavaa metsäautotietä, joka on aurattu mastolle asti. Siitä eteenpäin joudun kahlaamaan lumessa, jota on noin 30 senttimetriä. Totean, että pitkään jatkunut suojasääjakso on vajuttanut lumen pintaa ja eilisen ja yön aikana sataneen lumen alla on varsin kantava pohja kävellä.

Vaaran laella metsä ei haittaa näkyvyyttä, mutta sumu haittaa. Hakkuualueiden ansiosta olisi muuten hyvä näkyvyys läheisille vaaroille, mutta sumun vuoksi en saa kuvattua niitä. Tyydyn kuvailemaan lakialuetta ja siellä näkyviä eläinten jälkiä.

Jonkin matkaa metsäautotietä käveltyäni käännyn rinnettä alaspäin ja alan laskeutua kohti laaksoa, missä pieni metsälampi uinuu. Lampi on nimeltään Mäkilampi ja se on parin hehtaarin laajuinen, vaarojen välissä koillis-lounas suuntaan kapeaksi puristunut. Mitä ilmeisimmin se on suolampi. Sen itäpuolella on räme ja pieni avosuo. Pohjoisessa kohoaa Raappananmäen etelärinne ja eteläreunalla kohoaa Raappananmäkeen kuuluva Honkavaara. Luultavasti lampi on korkeimmalla sijaitseva yli hehtaarin kokoinen lampi Paltamossa. Kartan mukaan se on 244 metriä meren pinnan yläpuolella.

Mäkilampi

Totean Raappananmäen rinnettä laskeutuessani, että alueella laiduntaa runsaasti hirviä. Jälkiä on paljon, mutta ei kovinkaan tuoreita. Rinnettä alaspäin on muutamia pieniä kuruja ja puusto kuusivaltaista. Alueella on tehty ilmeisesti joitain harvennushakkuita, koskapa sahattuja kantoja on melko runsaasti näkyvissä. Metsässä jalka uppoaa välillä ilkeän tuntuisesti kovan hankikerroksen läpi ja totean, että täällä olisi helpompi liikkua lumikengillä. Melko nopeasti laskeudun lammen rannalle ja totean osuneeni lammen rantaan juuri siinä kohdassa, missä suo alkaa.

Mäkilammen itäpuolen rämettä Paltamon Raappananmäellä 27.11.2019.
Mäkilampi Paltamon Raappananmäellä 27.11.2019.
Mäkilampi Paltamon Raappananmäellä 27.11.2019.
Mäkilampi Paltamon Raappananmäellä 27.11.2019.
Mäkilammen itäpuolen rämettä Paltamon Raappananmäellä 27.11.2019.

Kuvailen lampea sen koillispuolelta. Epäilen jään kestävyyttä ja sen vuoksi en lähde sinne kuvailemaan. Sumu on niin sakeaa, että 350 metriä pitkän järven toinen pää ei näy kuvauspaikalleni. Aurinko loistaa haalean keltaisena ohenevan pilvipeitteen läpi. Vietän tovin lammen rannalla ja ihailen sumuista maisemaa. En jää odottelemaan sumun hälvenemistä, joka näyttäisi hiljalleen ohenevan auringon noustessa ylemmäksi. Lähden hiljalleen palailemaan takaisin autolle ja kuvailen matkalla vielä Raappananmäen loivaa rinnettä ja laen hakkuuaukeita, joiden ansiosta näkyvyyttä on laajemmalle alueelle.

Rinnemetsää Paltamon Raappananmäellä 27.11.2019.
Hakkuuaukea Raappananmäen laella, 27.11.2019.
Hakkuuaukea Raappananmäen laella, 27.11.2019.
Raappananmäen laelta kohoava masto 27.11.2019.