Press "Enter" to skip to content

Syyssumussa

Maamme ylle jämähtänyt korkeapaine on loihtinut sankkoja sumuja, jotka ovat jatkuneet jo useampia päiviä. Näkyvyys on jäänyt muutamaan sataan metriin ja sankimmillaan sen alle. Ilma on ollut kosteaa ja pienet vesipisarat ilmassa ovat olleet paljain silmin havaittavissa. En antanut tämän kuitenkaan haitata, kun työnnyin sumun sekaan vaimon kanssa mielessä reipas metsälenkki sumun keskellä. Suuntasimme kohti Ristijärveä ja Laahtasen kalastusaluetta.

Laahtanen

Rantamaisemia Laahtasen länsirannalta.

Metsähallitus on päättänyt lopettaa kirjolohen kasvatuksen Laahtasen kalastusalueella tämän vuoden alusta alkaen. Alueella panostetaan nyt siian kasvatukseen ja sen pyynnin lisäämiseen. Metsähallitus on lopettanut Kainuussa muitakin kannattamattomia kirjolohen pyyntikohteita, joissa lupien myyntituotto ei ole riittänyt kustannuksien kattamiseen. Alueella toiminut kahviokin on lopettanut toimintansa. Mökkejä alueella vielä on, joskin nyt ne näyttävät autioilta. Kalastus on tämän kesän osalta päättynyt. Retkeilypolut ovat kuitenkin kulkijoiden käytettävissä ja alueella vallitsee luonnonrauha.

Laahtanen

Nuotiopaikan rannassa on jo ikääntynyt laituri.

Laahtanen

Järven länsipuolen suoalue. Pitkospuut ovat kapeat ja pahasti lahonneet.

Lähdimme kävelemään lakkautetun kahvion pihasta itärantaa kohti etelää. Mäntykankainen harvahko metsä on hyvä kävellä ja kävelyuria on muodostunut verkostoksi asti. Kankaalta on harvennettu metsää ja puiden oksat, joiden neulaset ovat jo ruskettuneet, ovat jääneet alueelle. Ne eivät kuitenkaan haittaa kävelyä. Rannan tuntumassa olevien koivujen lehdet ovat eriasteisen keltaisia ja osa on pudonnut polulle tuoden siihen keltaista väriä. Pienen kävelyn jälkeen tulee eteen ensimmäinen nuotiopaikka. Se on siisti ja puukatoksessa näyttäisi olevan muutamia sylyllisiä mäntypilkkeitä. Rannassa oleva laituri istumapenkkeineen näyttää lahonneen ja pahasti kallistuneena se ei houkuttele tutustumaan siihen tarkemmin. Jatkamme kohti siltoja, joiden kautta pääsemme ylittämään järven.

Laahtanen

Järven saariin johtavia siltoja. Kolmen sillan kautta pääsee järven toiselle rannalle.

Laahtanen

Upeita sammalkenttiä järven länsipuolen suoalueella.

Siltoja ylittäessä katselen mustaan veteen. Se ei paljasta salaisuuttaan eli sitä, minkä tyyppinen järven pohja tässä kohden on. Veikkaan kuitenkin sen olevan mutainen, koska rannat ovat hyllyvää suota. Itärannalla oli paikoin hiekkapohjaisia kohtia rantapolun varrella. Siltojen jälkeen polku yhtyy koko järven kiertävään polkuun ja jatkuu länsipuolen suoalueelle. Pitkospuut ovat varsin heppoisia, jo vuosia sitten parhaat päivänsä nähneitä. Aika ajoin pitkospuilta eroaa pitkospolkuja rantaan kalastajien kalastuspaikoiksi. Nämäkin pitkokset ovat jo kovasti lahonneita ja niiden päällä kasvaa jäkälää. Ranta on kuitenkin niin hyllyvää, ettei sinne voi mennä muuten kuin pitkoksia pitkin.

Polku kulkee pitkoksia pitkin suolla välillä hyvinkin lähellä järven rantaa. Suolla näkyy olevan muutamia karpaloitakin, joita vaimoni maistelee mielellään. Sumu on niin sakeaa ettei järven vastarantaa pysty erottamaan kunnolla. Kun suokin on tässä kohden laaja, tulee tunne kuin olisi pienellä saarella keskellä ei mitään. On hiljaista ja suon voimakas tuoksu tunkeutuu sieraimiin. Lähellä keltaisen värit ovat voimakkaita ja välissä on vaalean vihreitä sammaleen peittämiä kumpuja. Ruskean sävyt jäävät taustalle ja yhtyvät lopulta kaiken ympäröivään harmauteen. Matkaa jatkaessa pitkoksilla joutuu olemaan tarkkana, sillä välillä pitkos on poikki ja silloin joko uppoaa tai jalka luiskahtaa suohon. Pitkokset ovat lisäksi liukkaita mitä märät lehdet vielä voimistavat.

Aikanaan pitkokset kuitenkin loppuvat ja päästään kävelemään rannan tuntumassa ison kuusikon sisällä. Polku mutkittelee rannan poukamien, kivien ja juurien seassa ja tässäkin saa olla tarkkana. Kivet ja juuret ovat pitkosten tapaan petollisen liukkaita. Järven pohjoispäässä on tulipaikka, missä oli vielä muutama vuosi sitten laavu. Nyt laavua ei enää ole eikä myöskään kelohongista tehtyä pöytä-penkki yhdistelmää. Laavun vierestä lähtee pieni niemi, jonka kaikki männyt ovat palaneet noin kahden metrin korkeudelle saakka. Tässä lienee ollut metsäpalo joitakin vuosia sitten. Palo näyttää saadun sammumaan kuitenkin hyvissä ajoin. Se on rajoittunut ainoastaan niemessä oleviin puihin. Polku jatkuu tästä järven päähän, minkä ohi menee junarata. Ratapenkka on osittain tehty järven päälle ja polku on tässä kohden jyrkässä rinteessä. Polku kääntyy itäpuolella kohti etelää ja kulkee jyrkässä rinteessä. Polkua on kuitenkin hyvä kävellä, sillä mäntyvaltainen metsä on harvaa. Polku vie läpi mökkialueen, missä ei näy asukkaita.

Laahtanen

Sakea sumu hämärtää maiseman Laahtasen pohjoispäästä kohti etelää. Lapinniemi hahmottuu vasemmalla.

Laahtanen

Metsäpalon jälkiä Laahtasen rannassa.

Suosittelen lenkkeilypolkua muillekin, vaikka sen kunnossapidosta on ilmeisesti luovuttu. Polku ei ole liian pitkä kiertää vaikka ilman eväitä ja eväiden kanssa voi pysähdellä tulipaikoille vaikka makkaraa paistamaan. Tähän aikaan vuodesta alueella on rauhallista. Järvellä en tavannut yhtään vesilintua ja muutamia räkättirastaita ja variksia lukuunottamatta luonnossa oli todella hiljaista. Hirvikärpäsiäkään ei näkynyt. Reissun kuvat on otettu matkapuhelimen kameralla.