Press "Enter" to skip to content

Yölinnunkurussa juhannusviikolla

Juhannusviikon ensimmäinen päivä on sateinen ja tuulinen. Vapaapäivä näyttää menevän sisällä istumiseksi. Lämpötila on alle +10 astetta ja tuuli puhaltaa puuskissa 13 metriä sekunnissa. Pää alkaa kaivata pientä tuuletusta. Päätämme vaimon kanssa lähteä käymään Kivesvaaran kupeessa sijaitsevalla Yölinnunkurun uudella retkeilyalueella. Alue kuuluu isompaan Kivesvaaran retkeilyalueeseen ja nyt alueelle on laitettu opasteita ja levähdyspaikkoja. Sade taukoaa ja vaikka tummia pilviä purjehtii taivaalla, lähdemme reissuun.

Yölinnunkuru

Uudet opastetaulut retkeilypolun lähtöpaikalla.

Poikkeamme matkalla Itkonpuron soidensuojelualueella tarkastamassa, missä vaiheessa Suomen suurimman orkidean, tikankontin, kukinta on. Paikalla huomaamme, että kukat ovat vasta nupuillaan. Viikon päästä juhannuksena, kukat alkavat jo varmaan olla avoinna. Sudenmarjan kukassa näkyy olevan jo marja. Viime aikojen myrskyt eivät ole hellineet tätäkään rauhoitettua aluetta. Kuusi on kaatunut juurineen ja nostanut maata juurien kera ilmaan. Juuren kohonnessa multakerroksessa näkyy sitkaasti kasvavan tikankontti. Tuulisesta ja viileästä ilmasta johtuen sääskiäkään ei ole paikalla. Saamme rauhassa tutkia aluetta.

Tikankontti

Itkonpuron soidensuojelualeella on tikankontin kasvualue. Kasvi kukkii juhannuksen aikoihin ja nyt kukat ovat vasta nupuilla.

Sudenmarja

Itkonpuron suojelualueella kasvaa myös sudenmarjaa. Kasvi tekee yhden marjan, joka on myrkyllinen.

Siirrymme lopulta Yölinnunkurun reunalle tehdylle parkkipaikalle. Lähtöpaikalle on rakennettu katettu taukopaikka, mutta ei tulipaikkaa. Tulistella voi muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla kodalla. Paikalla on myös alueesta kertova opastetaulu. Selvästi merkitty polku, vielä varsin heiveröinen, lähtee viemään kulkijoita syvemmälle vanhan metsä uumeniin. Ympärillä avautuu kuusikko, mihin on sijoitettu runsaasti linnunpönttöjä. Yhdestä pöntöstä lähtee lintu, jota en kerkiä tunnistaa. Tiaiseksi sen kuitenkin määritteleisin. Alueella on muutamia pieniä puroja, joissa virtaa kainuulaiseksi puroksi yllättävän kirkas vesi. Purojen pohjalla näkyy monessa kohden olevan hiekkaa. Myrskyt ovat tehneet tuhoja täälläkin. Kaatuneita kuusia on tullut lisää sitten edellisen käyntini, joka oli noin pari vuotta sitten. Polku johdattelee suojelualueen läpi kuruun, minkä pohjalla on kostea painanne ja siellä vesi virtaa hiljalleen paikoin ilman selvää virtausuomaa. Vastapuolella kohoaa jyrkkä, sammaleen peittämä kalliorinne noin kymmenen metrin korkeuteen. Jyrkänteen kalliossa on murros, mihin on muodostunut syvennys, kuin luola. Suoraan yläpuolelta kuuluu kummallista kitinää. Pöllön poikasen kerjuuääntä? Ei sentään. Kuusi on kaatunut yläpuolella toista kuusta vasten ja nyt tuulessa heiluu uhkaavasti ääntäen samalla kitisemällä.

Yölinnunkuru

Kurun kalliojyrkänteessä on repeämä, johon on muodostunut suojainen kolo.

Yölinnunkuru

Kurun sammalpeitteistä kalliojyrkännettä.

Polku jatkuu kurun reunaa pitkin ja metsän pohja muuttuu paksun sammaleiseksi. Muutama kookas haapa jää polun viereen. Kaatuneita, sammaleen peittämiä puita on metsän pohjalla pienin väliajoin. Samoin kookkaita muurahaispesiä on harvakseltaan. Metsä on kuitenkin päällisin puolin hyvinkin hoidetun näköinen, vaikka metsätöitä ei täällä ole tehtykään useisiin kymmeniin vuosiin. Vanhimmat osat alueen kuusikoista on lähes 200 vuotta vanhoja. UPM oli hakkaamassa aluetta, kun paikalliset luontoihmiset vetosivat alueen luontoarvojen puolesta menestyksekkäästi. UPM luopui alueen hakkuista ja se liitettiin osaksi metsien suojeluohjelmaa. Tavoitteena on vielä saada alue liitettyä yhteen kahden lähellä sijäitsevan luonnosuojelualueen kanssa.

Yölinnunkuru

Metsän pohjassa on sammaleen peittämiä kaatuneita puita.

Yölinnunkuru

Vanhan metsän pohjaa Yölinnunkurussa Paltamossa.

Polku jatkuu kurun reunalla ja kurun loputtua se alkaa nousta ylös viereisen vaaran rinnettä. Polku päättyy vaaran rinteellä sijaitseviin Valkeisenkallioihin. Paikalla kasvaa muutamia jykeviä mäntyjä, jotka muistuttavat pohjoisemmassa kasvavia vanhoja mäntyjä, aihkeja. Lännessä katse tavoittaa alueen korkeimman vaaran, Kivesvaaran rinteet. Valkeisenkalliot ovat osittain paljaat ja joissakin kohden niiden päällä on paksulti jäkälää. Paksun männyn kyljessä on muutama tikkojen hakkaama suuri reikä ja puun juuressa ovat merkit siitä, että joskus vuosia sitten puu on ollut vähällä joutua kaadetuksi. Puun juuri on jo lovettu, mutta kaatamista ei ole jostain syystä viety loppuun. Pistää miettimään, miksi yksinäistä puuta näin hankalassa paikassa on meinattu joskus kaataa?

Valkeisenkalliot

Kallioilla kasvaa poronpallerojäkälää.

Valkeisenkalliot

Valkeisenkallioilla kasvaa vanhoja, koristeellisia mäntyjä.

Aikamme ihailtuamme paikkaa lähdemme takaisin samaa polkua kuin tulimme. Vettä ei ole vieläkään satanut, eikä nyt sääsketkään häiritse. Näissä oloissa alueeseen tutustuminen on miellyttävää. Aina ei kuitenkaan näin ole. Lämpimänä ja tyynenä kesäpäivänä paikalla riittää lentäviä hyönteisiä. Siihen kannattaa varautua, sillä lentävät hyönteiset ovat osa tämän vanhan metsän ekosysteemiä. Siksipä alueelle kannattaa lähteä retkeilemään syksyllä ja tuolloin kannattaa kiertää vaikka pitempikin lenkki merkittyä Kivesjärven retkeilyreittiä pitkin.